1918
Oulun seudulle alkaa syntyä useita pieniä sähköosuuskuntia: Kempeleen, Kiviniemen, Limingan, Lumijoen, Tyrnävän Kirkonkylän, Tyrnävän Ängeslevän ja Tyrnävän Alapään Sähköosuuskunnat. Oulujoen Sähköosuuskunta perustetaan 1919 ja Oulunsalon sekä Muhoksen Sähköosuuskunnat 1921.
1921
Keskusosuuskunta Oulun Seudun Sähkö perustetaan 26.3.1921. Perustajajäseniä ovat Tyrnävän Osuusmeijeri, Oulujoen Valo sekä Muhoksen, Limingan, Kempeleen, Oulunsalon ja Kiviniemen Sähköosuuskunnat. Pian mukaan liittyy myös Alatemmeksen Sähköosuuskunta.
Ensimmäiseksi toimitusjohtajaksi valitaan insinööri U. J. Sundström. Suurjänniteverkoston rakentaminen käynnistyy välittömästi. Sähkö hankitaan Oulun kaupungin sähkölaitokselta.
Innostus maaseudun sähköistämiseen oli palavaa, mutta samaan aikaan haasteita riitti. Suurin ongelma oli, että verkoston rakentaminen ja sen ylläpitäminen oli tyyristä puuhaa.
Aluksi sähköosuuskuntien tavoite oli valojen saaminen kuntiin ja kyliin. Pian huomattiin sähköistämisen tarjoamat mahdollisuudet maatalouden koneistamiseen. Sähkön tarve lisääntyi nyt huomattavasti, ja siltä alettiin vaatia tasaista ja varmaa saatavuutta. Nämä olivat keskeisiä taustasyitä Keskusosuuskunta Oulun Seudun Sähkön perustamiselle.
Jakeluverkoston rakentaminen tapahtui ripeästi. Työt aloitettiin keväällä 1921 ja tavoitteena oli, että jouluna kynttilöitä tarvittaisiin enää tunnelmavalaistukseen. Päämuuntoasemaa varten vuokrattiin tontti 50 vuodeksi posteljooni Kustaa Salmen pellolta.
Keskusosuusliike Hankkijan työmiehet saapuivat Liminkaan rakentamaan Oulun Seudun Sähkön jakeluverkkoa kesäkuun toisena viikonloppuna 1921. Lokakuun loppuun mennessä Oulujoelle, Muhokselle, Tyrnävälle, Liminkaan, Kempeleeseen ja Oulunsaloon oli rakennettu suurjänniteverkosto, jossa virtasi jatkuva 20 000 voltin jännite. Verkoston valmistuttua käytössä oli päämuuntajan lisäksi 27 erikokoista muuntajaa. Johtojen yhteispituus oli 82 kilometriä. Päälinjasta haarautui seitsemän sivulinjaa, joiden yhteispituus oli 32 kilometriä. Verkostoon kytkettiin yhteensä 5 300 lamppua ja moottoreita 400 hevosvoiman edestä.
Lue lisää Innostus maaseudun sähköistämiseen oli palavaa, mutta samaan aikaan haasteita riitti. Suurin ongelma oli, että verkoston rakentaminen ja sen ylläpitäminen oli tyyristä puuhaa.
Aluksi sähköosuuskuntien tavoite oli valojen saaminen kuntiin ja kyliin. Pian huomattiin sähköistämisen tarjoamat mahdollisuudet maatalouden koneistamiseen. Sähkön tarve lisääntyi nyt huomattavasti, ja siltä alettiin vaatia tasaista ja varmaa saatavuutta. Nämä olivat keskeisiä taustasyitä Keskusosuuskunta Oulun Seudun Sähkön perustamiselle.
Jakeluverkoston rakentaminen tapahtui ripeästi. Työt aloitettiin keväällä 1921 ja tavoitteena oli, että jouluna kynttilöitä tarvittaisiin enää tunnelmavalaistukseen. Päämuuntoasemaa varten vuokrattiin tontti 50 vuodeksi posteljooni Kustaa Salmen pellolta.
Keskusosuusliike Hankkijan työmiehet saapuivat Liminkaan rakentamaan Oulun Seudun Sähkön jakeluverkkoa kesäkuun toisena viikonloppuna 1921. Lokakuun loppuun mennessä Oulujoelle, Muhokselle, Tyrnävälle, Liminkaan, Kempeleeseen ja Oulunsaloon oli rakennettu suurjänniteverkosto, jossa virtasi jatkuva 20 000 voltin jännite. Verkoston valmistuttua käytössä oli päämuuntajan lisäksi 27 erikokoista muuntajaa. Johtojen yhteispituus oli 82 kilometriä. Päälinjasta haarautui seitsemän sivulinjaa, joiden yhteispituus oli 32 kilometriä. Verkostoon kytkettiin yhteensä 5 300 lamppua ja moottoreita 400 hevosvoiman edestä.
1925
Kempeleen Sähköosuuskunta tekee konkurssin, ja sen verkosto siirtyy keskusosuuskunnan haltuun.
1928
Suomessa säädetään laki sähkölaitoksista ja perustetaan sähköntarkastuslaitos.